Jooga - lemmikkini

"Kun tekee sen minkä voi, tekee sen, mikä pitääkin tehdä" (Madeleine de Scudery).


❤ Ohjattu joogani päättyi juuri. Mieli ja kroppa ovat kevyitä paitsi hoitavasta joogasta myös tiedosta, että joogamme jatkuu vielä huhtikuun loppuun. Mainiota! Ennakoin sen päättyvän tällä erää jo helmikuussa. Hathajooga hyvän ja kokeneen ohjaajan huomassa tekee hyvää. Asteittaisen etenemisen filosofia viehättää minua laajemminkin. Puolitoistatuntinen etenee asteittain, rauhallisesti, kukin omassa tahdissaan. Kilpailua tai edes naapurin esimerkin silmäilyä ei ole.
Tämä filosofia sopii kyllä moneen muuhunkin 😊

Jooga oli ensimmäinen ja myös viimeinen ohjattu liikuntani ennen ja jälkeen sairausdiagnoosia. Muistan varmaan aina joogatunnin 8.10.2018, jolloin tuntui, etten jaksa edes kevyimpiä liikkeitä. Myös kapuaminen kotimme kolmanteen kerrokseen otti voimille. Olin lievästi sanoen hämmentynyt. Pääsin 10.10 työterveyslääkärille, ja olen ikuisesti kiitollinen tuolle nuorelle työterveyslääkärille, joka passitti minut siitä suoraan sisätautien päivystykseen. Hänen tutkimuksensa ei keskittynyt yskääni, jonka vuoksi vastaanotolle menin, vaan oli perusteellisempi. Olin jo paljonkin ihmetellyt runsaan vuoden kestänyttä yskääni ja myös koko ajan lisääntynyttä väsymystä. Syitähän ihminen ololleen keksii; ajattelin väsymyksen johtuvan esim. ikääntymisestä, stressiaikoina piinanneista univaikeuksista, myöhäisistä vaihdevuosioireista tai jopa laiskuudesta johtuvasta vetämättömyydestä. Yskän vuoksi tehtiin tutkimus jos toinenkin, mutta esim. astmalääke ei antanut vastetta. Sairaalan sydänosastolla olin sitten kymmenen vuorokautta, ja siellä mm. sanottiin, että tuo tarkkanäköinen työterveyslääkäri saattoi pelastaa henkeni. Lähetin hänelle kiitoskortin, jonka sanoja mietin kauan ja ajatuksella.

Sairaalasta tultuani meninkin sitten jo seuraavalla viikolla lähikorttelissa sijaitsevalle joogasalillemme. Kerroin ohjaajalle tilanteestani, ja hän antoi täsmäohjeita liikkeisiin ja hengitystekniikkaan. Koin oloni turvalliseksi, vaikka voimat eivät olleet lähimainkaan hyvät. Tällä hetkellä koen oloni jo yllättävänkin hyväksi, joskin pelot valtaavat yhä mielen - ja näin on etenkin iltaisin. Luin viime viikonloppuna iltapäivälehdestä Maarit Feldt-Rannan sanat: "Jonakin päivänä kuolen, mutta kaikkina muina päivinä elän." Nämä viisaat sanat opettivat ja muistuttivat minullekin jotain olennaista, kiitos Maarit ja kaikkea hyvää uuden edessä ❤

Joogaava karhu ihastutti minua Pekka Ovaskaisen luontovalokuvanäyttelyssä kylätoimintakeskus Kukossa. Tutustuin näyttelyyn viime viikonloppuna Vuonislahdessa. Pyysin Pekalta 26.1 luvan kuvan julkaisuun blogissani. Onpa vekkuli joogaaja!

 

Joogaaja (kännykkäkameraotokseni Pekka Ovaskaisen luontokuvasta nro 5)