Jokainen syy, mikä estää meitä kuntoilemasta, on tekosyy - näin sanoi jo Urho Kekkonenkin.
Liikunnan olen koettanut pitää nytkin mielessä, luonnollisesti vointia ja jaksamista seuraten.
Hommasin entiseen tapaani paikallisen voimistelu- ja urheiluseuran kausikortin kevätkaudelle. Osallistun läheisellä Urheilutalolla varttuneiden jumppiin. Pakkasta on nyt ollut keskimäärin -15, mutta kävelymatkoille vaan tarpeeksi vaatetta päälle. Kuten usein todetaan, ulkoilu on pukeutumiskysymys ja ainakaan toistaiseksi ei ole esiintynyt hengenahdistusta pakkasellakaan. Olen iloinen siitä. Toisaalta koetan tsempata itseäni liikkumaan enemmän. Liikunta on aina kuulunut elämääni, mutta sairastuttuani olen varmaan liikaakin varonut ja kuulostellut ja vältellyt mm. ohjattuja jumppia. Joogassa sentään olen käynyt viikoittain jo parin kuukauden ajan.
Laduille en ole vielä uskaltautunut, mutta sen aika tulee vielä, toivon... ja hiihtokaverit laduilla ovat entistäkin tärkeämpiä :)
Painon hallinta-asiaakin koetan pitää sivujuonteena mukana, sillä tässä(kin) sairaudessa kehotetaan pyrkimään / pysymään ns. normaalipainoon/-ssa. Nykyisin normilukemissa kyllä olen, joskin seuraan painoani päivittäin mahd. nesteen keräytymisen vuoksi. Jos nestettä alkaa kerääntyä, on otettava yhteys sairaalaan.
Myös unen merkityksen ja univaikeudet otan esille myöhemmin. Stressaaminen ja univaikeudet ovat aina liittyneet yhteen kohdallani, ja etenkin nyt olen vakuuttunut, että riittävä uni on kaiken terveyden kulmakivi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti