Suunnitelmia

"Pessimisti sanoo, ettei enää pahemmin voisi olla. Optimisti vastaa: kyllä voisi."

 

Vaikka sairaus on lähes koko ajan mielessäni, yritän välillä vaikka väkisin kääntää ajatukset  muuhunkin. Juttelu marttakavereiden kanssa siirsi tänään ajatukset kotoiluun. Tuumin että olisipa hauskaa osallistua käsityökerhoon Vuonislahden seurojentalolla. Vaatteiden pienimuotoinen tuunaus, isoäidin neliöiden virkkaaminen ja niiden yhdistämisen oppiminen kiinnostaisivat. Kestävä kehitys ja kulutuksen vähentäminen ovat etenkin näissä nykyoloissa itsellenikin entistä tärkeämpiä. Ehkäpä osallistun noihin toimintoihin myöhemmin, kun saadaan lääkitykseni ym. elämän keskeiset kulmakivet kohdalleen. Nyt tutkimuksia on edelleen, ja mahdollisimman hyvin sydämen toimintaa tukevaa lääkitystä haetaan yhä. Diagnoosistani on nyt noin kolme kuukautta. Toistaiseksi tuntuu, että on hyvä olla viikot Joensuussa, koska paitsi että olen nykyoloissa vielä arka olemaan yksin maalla, on myös yhä varsin paljonkin tutkimuksia, lääkäri- ja hoitaja-aikoja ymv. Esim. viime viikolla kävin kaksi kertaa verikokeissa, ja välillä soittaa lääkäri, välillä hoitaja.  Mielestäni on todella hyvä, että mm. munuais-, kalium- ja natriumarvoja seurataan säännöllisesti, ts. miten elimistö uuteen lääkitykseen reagoi.

Olen suunnitellut, että mielelläni jatkan myös kylän historiatyöryhmässä ja kolmen kimpassa historiateemaa myös kaupungissa. Tarinoiden kirjoittaminen vanhojen valokuvien yhteyteen kiinnostaa minua paljon, ja toisaalta kirjoittaminen lieneekin kohdallani läheisintä. Olemme joidenkin kylätoimijoiden kanssa ottaneet esille mm. idean vahvojen naisten tarinoista. Yhteistyökumppanit ovat kannustaneetkin kirjoittamaan ko. aiheesta.

Meillä on ollut taannoin puhetta myös taiteilijoiden jalanjäljillä Vuonislahdessa -teemasta. Siinäkin voisin ehkä olla jollain pienellä osalla mukana, onhan historia (etenkin paikallis-) edelleen se läheinen mielenkiinnon kohteeni. Jos tätä voisi jotenkin naisten mikrohistoriateemaan yhdistää, minusta olisi kiinnostavaa tarkastella myös taiteilijoiden taustalla olleita naisia, esimerkiksi heidän vaimojaan. Kylläpä tuntuukin lepuuttavalta ajatella välillä historiaa!

Oheinen viime kesänä ottamani kuva on vanhojen valokuvien keruuseen aktiivisesti osallistuneen Marjan upeasta vanhasta aitasta Kurennevassa. Olen todella iloinen, että olen saanut tutustua perinteitä ja historiaa arvostaviin ihmisiin ja on mahdollisuus jakaa tuntoja heidän kanssaan. 

Stressiä lääkärit ovat kehottaneet välttämään, (mikäli se vain omassa varassa on?). Se on tietenkin nyt tärkeämpää kuin koskaan.  Nk. entisessä elämässäni koin sitä kylliksi, palaan siihen kaikkeen myöhemmin. En kuitenkaan näillä näkymin usko, että em. harrastuksista jo ”onnistuisin” itselleni pahan stressin ja yöunien menetyksen kehittämään. Ja kavereita olen kannustanut toppuuttelemaan, jos innostun entiseen tapaani huolehtimaan, suorittamaan ja stressaamaan ;)