Voiko painoa "hallita"?

"Mitä sitten kattilaan laitatkin, sen löydät lusikastasi."

💛 Pudotin painoani parikymmentä vuotta sitten noin 15 kg . Painonvartijoiden systeemi ilmeisesti sopi minulle. Koin myös, että oli tärkeää päästä silloin tällöin ns. kontrollipunnitukseen sen jälkeenkin, kun olin saavuttanut tavoitepainoni. Tärkein asia kuitenkin, mitä paikkarit minulle opetti, oli aamupalan merkitys ja säännölliset ruokailuvälit. Lihomisvaiheessa kuittasin yleensä aamupalan kupillisella mustaa kahvia ja töissä söin sitten mitä sattuu pitkin päivää. Illalla olikin sitten jo niin nälkä, ettei mistään kohtuusyömisestä voinut edes puhua.  
Kun laihdutin noin puoli kiloa viikossa, siihen kuului lopulta paljon aiempaa enemmän ruokaa, keskimäärin viisi ateriaa päivässä. 

Sittemmin olen jojoillut muutaman kilon kanssa. Joillakin kiire kuulemma auttaa laihtumisessa (ei ole aikaa syödä?), mutta minulla on ollut aina päinvastoin. Kun koin stressiä ja kiirettä ja niiden myötä tulleita unihäiriöitä, se oli kohdallani takuuvarmin tie myös lihomiseen. Ei ollut kai aikaa tai energiaa suunnitella syömisiään senkään vertaa, että miettisi mitä kaupasta ostaa. Alussa olevaa lusikka-mietelmääkin voisi tuohon soveltaa: mitä ostoskoriin laitatkin...

Ihmedieetteihin tai totaalikieltäymyksiin en kohdallani usko. Perinteinen lautasmalli on minulle hyvä. Joku kieltäytyy esim. hedelmistä hiilareitten (?) pelossa. Itselleni ne kuuluvat jokaiseen päivään, samoin marjat aamun kaurapuuron kanssa. Niissäkin on tosin hyödyllistä harrastaa vaihtelua: toisinaan mustikoita, toisinaan puolukoita tai viinimarjoja. Välillä mukaan loraus maitoa, manteli- tai soijamaitoa tai marjakeittoa. Toisaalta jos julistan itselleni totaalikiellon oikeastaan ihan mihin vain, se on varmin keino kasvattaa himoa juuri sitä evästä kohtaan... ja jotta ei liian hyveelliseltä kuulostaisi, rasvainen ja suolainen grillimakkara tai pitsa maistuvat välillä taivaallisilta!

Vaaka on hyvä kumppani palautteen antajana tänäänkin, kun olen ns. normaalipainossa. Itseasiassa painoni on pudonnut 8,5 kg sitten viime lokakuun. Nestettä on siis poistunut. Silloin alkuun ei ollut kyllä ruokahaluakaan. Nyt seuraan joka aamu lähes pakonomaisesti, ettei paino ole vain lähtenyt nousemaan. Sehän voi olla merkki sydämen vajaatoiminnan pahenemisesta, ts. nesteen keräytymisestä, kun sydän ei jaksa pumpata. Vähempikin kontrollointi varmaan riittäisi, ja tänään en ollut huolissani, vaikka vaaka näytti reilun kilon enemmän kuin aiemmin. Kävin eilen ystävän kanssa ravintolassa syömässä, ja ruoka siellä oli paitsi maukasta myös selvästi suolaisempaa kuin mitä se on nykyisin kotona. Ei siis huolta, toivon. Jos painon nousu jatkuu - ja vieläpä nopeasti, silloin on otettava yhteys sairaalaan.

Ruokailun kohdalla siis entiseen tapaan tästä eteenkin päin! Lopuksi vielä mielenkiintoinen yksityiskohta: sairausdiagnoosin jälkeen en pariin kuukauteen sietänyt kahvia, vaikka todellinen kahvin ystävä olen aina ollutkin. En osaa sanoa, mistä tämä johtui. Aamuisinkin join vain kupillisen yrttiteetä hunajan kanssa. Nyt kahvi on alkanut jälleen maistua 😋



Viikonloppuisin aamupala meilläkin on yleensä kattavampi, arkisin riittää useimmiten kaurapuuro tai kauralesepuuro marjoineeen ja öljylisineen (kohdallani ruokalusikallinen pellavansiemenöljyä).