Sydänterveellistä ruokaa metsistä ja pelloilta

Hehkuvan väristä kaurapalaborsckeittoa ja punajuurisämpylöitä

Lokakuun nimi viittaa arvatenkin syksyn säihin. Nimitystä käytti jo Mikael Agricola vuonna 1544 ilmestyneessä rukouskirjassaan. Kirjan johdanto-osassa hän antaa muistisääntöjä siitä, mitä missäkin kuukaudessa tulisi tehdä. Tähän vuodenaikaan liittyvä märkyyden ja kosteuden elementti tuntuu liittyvän loka-sanaan. (kotus.fi.) Lokakuulle väriä kasveista ja juureksista - vaikkapa punajuuresta 🍁🍂

Ilmastoruokaa-kurssilla teimme härkiswokkia, kaurapalaborsckeittoa, valkopapulisäkettä, punajuurileipää ja omena-fenkolisalaattia.

Taustaa tässä kohtaa

Kuntoutuspaikka on ilmoittanut, että jos THL tai muu viranomainen ei tiukenna määräyksiä koronarajoitusten vuoksi, sydänkuntoutukseni olisi vielä tämän vuoden puolella (ellei peruuteta/siirretä) ja viimeinen jakso olisi kevättalvella. Kasvomaskia käytetään, turvavälit pidetään ja huolellinen käsihygienia huomioidaan luonnollisesti jo nytkin. Olen innostunut nykyisin aiempaa enemmänkin ravitsemusasioista ja ajattelin tehdä kuntoutujakaverin vinkin innoittamana valmistellun esityksen kuntoutuskurssille sydänterveellisestä (marttojen suosittelemasta) ruokavaliosta. Kuntoutuksesta annettiin ensimmäisellä jaksolla tehtäväksi, että jokainen kuntoutuja tekee valmistellun esityksen jostain sydänsairaan arkea helpottavasta asiasta. Päätin hyödyntää ko. aihetta tässä lokakuun blogipostauksessani, sillä eihän tosiaan tiedä, toteutuuko kuntoutus, sitähän on siirretty jo kertaalleen koronan vuoksi. Oppimassa olen käynyt marttojen kursseilla ja lukemalla lähteitä. Jos kuntoutus siirretään vaikka vuoden (?) päähän, tätä voinee kuitenkin käyttää vielä silloinkin – ko. asiat ovat mielestäni ajankohtaisia ensi vuoden puolellakin. Saatoin innostua aiheesta enemmänkin, sillä tästä voi tulla tavallista pidempikin. Laitan kappaleiden alkuihin otsikkoja, joten mahdollinen lukija voi katsoa, minkä kohdan lukee – tai kiinnostuuko lukemaan kokonaan 😊

Härkiswokkia, valkopapulisäkettä ja omena-fenkolisalaattia Ilmastoruokaa-kurssilla

Lähteitä käytän

Käytän aiempien postausteni tapaan lähteitä ja merkitsen lähdeviitteet kuten esimerkiksi silloin, kun pohdin vaikka karpalon terveyshyötyjä. Koska lähteiden käyttämisestä on kysytty, avaan sitä hieman. Joku blogin lukija sanoi niinkin päin, että kiva kun käytät lähteitä ja referoit asioita siten tiiviimmiksi 💕 Haluan antaa välillä lähteiden puhua. En ole itse asiatuntija ravitsemusasioissa - muuten kuin ehkä (näin pitkään eläneenä) jonkinlainen kokemusasiantuntija voin olla 😉 Ruokavalioasiat ovat monessakin mielessä sydäntäni lähellä. Olen siis koettanut etsiä lähteitä, lukenut niitä ja pyrkinyt kykyjeni mukaan valitsemaan luotettaviksi arvioimiani lähteitä. Opiskelin aikoinaan yliopistossa lähteiden käyttöön liittyviä asioita ja siellä kannustettiin lähdekriittisyyteenkin. Työelämässä olin parin kymmenen vuoden ajan tiedonhaun ja lähdeviitteiden kanssa tekemisissä. Paljon on tietysti opittavaakin (erityisesti sähköisestä tiedonhausta), mutta toivottavasti em. vuosikymmenten ajalta olisi jotakin takkiin tarttunut. Toivon kyllä laajemminkin, että eläkkeelle jäätyäänkin kukin voisi halutessaan käyttää opinnoissaan ja/tai työelämässä tai vaikka harrastuksissa oppimiaan asioita. Olisi lopulta aika kauhea ajatus, jos kaikki päänsisäinen nollautuisi eläkkeelle jäätyä 😵 Mutta vakavammin puhuen, ei elämän varrella hankittu tieto (toivottavasti!) katoa päästä saman tien, kun eläkepäätös tulee. Muistisairaudet ja muistin menetykset esim. tapaturman vuoksi ovat tietysti eri asia, mutta sepä on sitten jo toinen juttu. Kohta marja- ja sienikausi hiljalleen päättyy, ja jatkosta en tiedä, mitä silloin on sydämellä. Ehkä pidän taukoa kirjoittamisessa tai vähennän kirjoituksiani, jos mielenkiinnon kohteet ehtyvät. Mennessä näkee 😘

Viikonlopun kasvisversiona kaalipataa: samaan vuokaan pieni keräkaali, paketillinen kotimaisia ruusukaaleja ja kotimaisia pensaspapuja, kaurajauhista, pari munaa ja mausteita. Tästä riitti pakastettavaksikin.

Marttojen kursseilta tietoa ja inspiraatiota

Marttojen Ilmastoruokaa-kurssilla syyskuussa teimme terveellistä ja hyvän makuista ruokaa, missä on huomioitu ympäristön hyvinvointi. Mukaamme saimme vinkit, joissa kannustettiin käyttämään runsaasti kotimaisia satokauden kasviksia joka aterialla. Hävikin välttäminen on myös tärkeää. Kurssilta saamissamme ohjeissa osuvasti luki, että jos heität ruokaa roskiin, on sama kuin heittäisit rahaa menemään. Ruokaa ja mm. kahvia valmistetaan vain se määrä mikä käytetään - toki tähteitä voi tuunata. Mökillä maalla olen laimentanut kahvin lopun ja -porot perennapenkkien lannoitteeksi. Teimme em. kurssilla härkiswokkia, kaurapalaborsckeittoa, valkopapulisäkettä, punajuurileipää ja omena-fenkolisalaattia. Jälkiruuaksi valmistimme kahviritareita kauravispin kera. Värikästä, hyvää ja mielestäni myös helppotekoista ruokaa 😋

Viime viikonloppuna teimme kotona kasviswokkia, missä oli mifusuikaleita, porkkanaa, paprikaa ja kiinankaalia. Lisäkkeeksi ruusukaalia ja pensaspapuja ym.

Kauden tuotteista sähköä säästäen

Ilmastoruokaa-kurssilla ohjeistettiin tekemään kerralla enemmän uuniruokaa tai vaikka leivonnaisia. Kaalit ja juurekset ovat edullista ja hyviä ympäri vuoden. Kumppanini syö viikolla työpaikallaan ja tein itselleni esim. tällä viikolla perunasta, porkkanasta, lantusta ja purjosta muhennosta. Sen oheen jotain valkuaista, kananmunaa, raejuustoa tai mitä nyt kulloinkin on.  Koska en viitsi joka päivä kokkailla, teen kerralla isomman satsin ja pakastan annosrasioihin. Helppous ja toisaalta myös sähkönsäästö vaikuttavat, että kaikki vaan samaan pataan 😉 Ruusukaalit ja pensaspavut keitetään välillä erikseen, välillä nekin laitetaan mukaan samaan kasvispataan. Jälkimmäiset ovat tämänhetkisen ruokavalioni kasvissuosikkeja (niistä talvella myynnissä olevista ulkomaisista kitkerähköistä versioista en niinkään välitä).  

Söpöt annosmunakkaat valmistuivat voidelluissa silikonivuoissa. Munakasmassaan on lisätty tässä kuullotettua punasipulia ja paprikaa ja hieman silputtua kalkkunaleikkelettä (kuva Virkee-kurssilta).

Ruusukaalista on todettu: pieni kaali, suuri maku! 

Eri lähteet sanovat, että ruusukaalia käytetään keittiöissä vähän, ilmeisesti sen maku jakaa mielipiteitä paljonkin – itselleni se on herkkua. Kotimainen ruusukaali on parhaimmillaan juuri nyt, ja sen kypsytysaika on lyhyt. On laitettava ihan munakello soimaan, että en kypsentäisi liikaa, viitisen minuuttia riittää. Ruusukaalit voi valmistaa höyryttämällä tai keittämällä, tai uunissa tai pannulla paahtamalla. Eri lähteet toteavat, että ruusukaalissa on runsaasti vitamiineja ja ravintoaineita esim. C-, B- ja A-vitamiinia, K-vitamiinia, kuitua, mangaania, kuparia ja kaliumia.

Valmistimme taannoisessa Virkee-vapaaehtoiskoulutuksessa marttakeskuksella monipuolista, värikästä ja makoisaa arkiruokaa, joista on tässä muutamia otoksia.

Gluteenittomista jauhoseoksista tehty vuokaliepä kohosi hyvin ja maistui hyvältä. Lisää kuitua saa psylliumista, pellavan- ja auringonkukansiemenistä. Kaurahiutaleita voi lisätä pari desiä (kuva Virkee-kurssilta).

Sydänterveellistä ruokaa kasviksista

Muun muassa Sydänliitto ohjeistaa, että sydänystävällisessä ruokavaliossa kiinnitetään huomiota erityisesti vihannesten, juuresten, marjojen ja hedelmien sekä täysjyväviljavalmisteiden käyttöön, rasvan ja hiilihydraattien laatuun sekä suolan ja sokerin määrään.  Valkuais- ja kuitupitoinen pensaspapu on siis se toinen nykysuosikkini. Ruusukaalin lailla se on ollut kohdallani kai liiankin pitkään unholassa, mutta nyt kotimaisena kauden kasviksena se on jälleen jokaviikkoisella ostoslistallani. 

Hyvänmakuista ja hyvän tuoksuista särkilevitettä leivälle. Kotimainen järvikala särki on laadukas! Tähän tulee purkillinen särkisäilykettä, 150 g creme fraichea, sipuli, puoli ruukkua tilliä ja mustapippuria (kuva Virkee-kurssilta).

Sydän.fi kirjoittaa, että palkokasveissa on runsaasti proteiinia. Kokeellisissa tutkimuksissa palkokasvien käyttö on laskenut haitallisen LDL-kolesterolin määrää, mikä on suotuisaa sydän- ja verisuoniterveydelle. Palkokasvien käytön on väestötutkimuksissa havaittu olevan yhteydessä pienempään sydän- ja verisuonitautien sairastumisriskiin, ja ne kuuluvat myös terveyttä edistävään Välimeren ruokavalioon. Palkokasvit sisältävät reilusti tärkeitä kivennäisaineita, vitamiineja ja antioksidantteja. Ne ovat hyviä B-vitamiinien, raudan, kaliumin, magnesiumin, sinkin ja fosforin lähteitä. B-vitamiineihin kuuluvaa folaattia suomalaiset saavat keskimäärin suosituksia vähemmän, joten erityisesti runsaasti folaattia sisältävien soijapavun, härkäpavun ja papujen käytön lisäämistä suositellaan. Palkokasveissa on myös runsaasti kaliumia ja vain vähän natriumia, mikä ylläpitää normaalia verenpainetta. (sydän.fi.)

Pastasalaatin aineksia voi vaihdella sen mukaan, mitä tarveaineita kotoa löytyy. Tässä pastasalaatissa oli kierrepastaa, kypsennettyjä broilerisuikaleita, persikkaa, fetajuustoa, tomaatteja, rypäleitä, pinjansiemeniä sekä rucolapestokastike. Hyvää ja helposti muunneltavissa (kuva Virkee-kurssilta). Ps. Jos kokeilet pinjansiemenien paahtamista kotona, kokemuksesta vinkkaan, että kannattaa varoa polttamista, havaitsin että kovin herkästi ne kärähtävät...

Arkiruokavinkkejä ikäihmisille

Ilmoittauduin marttakeskukseen vapaaehtoiskoulutukseen pääosin etänä siihen osallistuen. Tietokone avaa tähänkin mahdollisuuksia, kuten esim. marttapiirin Teams-kokouksiinkin. Tällä kurssilla keskityttiin pääosin ikääntyvien ruokavalioon, mikä on varsin pitkälti samanlainen kuin kenen tahansa terveellinen ja säännölliset ateria-ajat sisältävä ruokavalio. Eri ohjeissa painotetaan, että jokaisen on tärkeää kiinnittää huomiota mm. riittävään kuitumäärään, D-vitamiinin riittävään saantiin ja kohtuullisuuteen suolan käytössä.

Kardemumma sopi mielestäni todella hyvin tuorepuuron(kin) mausteeksi. Tässä on lisäksi banaani, kaurahiutaleita, jugurttia, mustikoita, hunajaa ja pähkinärouhetta (kuva Virkee-kurssilta).

Sydänvaivoja ja mm. korkeaa verenpainetta kokevalle niukkuus suolan käytössä on erityisen tärkeää.  Ikää tulee koko ajan lisää, ja voisikin jossain vaiheessa lukea esim. valtion ravitsemusneuvottelukunnan (2010) ravitsemussuosituksista ikääntyneille (ks. linkki tämän kappaleen alla). Tässä on mielestäni selkeä sisällysluettelo, joten siitä voi lukea sen kohdan, mikä kulloinkin tuntuu ajankohtaiselta ja kiinnostavalta.

https://www.ruokavirasto.fi/globalassets/teemat/terveytta-edistava-ruokavalio/ravitsemus--ja-ruokasuositukset/ikaantyneet.suositus-3.pdf

Hedelmäsmoothie valmistuu niistä aineksista, mitä kotona useimmiten on (eri hedelmät, marjat, kaurahiutaleet, jugurtti). Tässä on 6 dl turkkilaista jugurttia, kolme banaania, 300 g pakastemangoa, kolmisen desiä hedelmämehua ja noin kolme rkl kaurahiutaleita (kuva Virkee-kurssilta).

Vapaaehtoistyöstä iloa

Kohdalleni ehdotettiin Karpatioitten järjestämää vertaistukihenkilökoulutusta, mutta nyt en (mm. korona huomioiden) pysty ko. koulutukseen osallistumaan. Pitää katsoa, mikä tilanne on tuonnempana. Vapaaehtoistyö kyllä kiinnostaa. Uskon että kaikille on yhteistä halu tuntea merkityksellisyyttä ja tehdä osuutensa yhteiseksi hyväksi - tietysti omat voimavarat huomioiden. Yhdessä tekemisestä saa vuorovaikutteisuudessaan iloa ja jaksamista. Toisaalta vapaaehtoistyötä tehdessä ja esim. tukihenkilönä toimiessa katse kääntyy hyvällä tavalla ”omasta navasta” muualle. Ei siis tarkkaile liikaa itseään ja vointiaan, ja oppii ja saa inspiraatiota myös toisten kokemuksista. Itselläni taitaa olla varsin pikkutarkkakin tyyli seurata mm. sykkeitä ja paineita, vähempikin riittäisi 😎 Summa summarum, kaikki riippuu tietenkin myös siitä, millainen on olo ja jaksaminen. Tällä hetkellä voin mielestäni oikein hyvin, ja mennessä näkee, millainen on tilanne jatkossa. Joskus olen kuullut kommentteja, että kylläpä sinä jaksat touhuta 😮 Voi olla, että jossakin vaiheessa terveys ja jaksaminen huononee (toivottavasti ei paljon?), mutta nyt ajattelen niin, että ei silloin tarvitse katua, että miksi en elänyt täyttä elämää silloin, kun siihen vielä pystyin. 

Eräs ikätoverini kuoli hiljattain nopeasti edenneeseen sairauteen. Olen koettanut ottaa esimerkkiä hänestä, että on hyvä elää täyttä elämää niin pitkään kuin pystyy ja koettaa myös nauttia elämästään. Jos sitä huomaisikin nauttia elämän pienistä ja oleellisista iloista, esimerkiksi luonnon väreistä ja tuoksuista. Hän käytti mietelmää, jossa olivat tuntemattoman ajattelijan sanat: "Tärkeintä ei ole se, kuinka paljon elämässäsi on päiviä vaan se, kuinka paljon päivissäsi on elämää." ❤

Karpalossa metsälammen rannalla

Mielestäni tässä ajassa on hyvä se, että kotimaan matkailu ja mm. kotimaan luonnossa liikkuminen ovat nousseet nyt ihan uuteen (ja ansaittuun!) arvoonsa. Kuulin tutuilta, että mm. syrjäisen Suomun ympäristön parkkipaikat olivat täynnä vielä parikin viikkoa sitten ja ihmiset olivat sankoin joukoin liikkeellä, osa marjastaen ja osa muuten vain luonnossa aikaa viettäen. Seuraavana oleva maaruskakuva on Lieksasta Kuikan lammen rannalta noin pari viikkoa sitten, kun olimme siellä karpalossa.

Vuoden viimeisimpänä kypsyvästä marjasta, karpalosta kirjoitankin tässä seuraavaksi. Kotimaiset marjat, sienet ja kasvikset kiinnostavat, mutta en juurikaan tiedä, mitä ne sisältävät, siksipä käytän tässäkin lähteitä.  

Monet poimivat karpaloita aina lumentuloon saakka. Keväälläkin karpaloita voi poimia, ja silloin poimittu marja on makeampi. Eri lähteistä voi todeta, että karpaloa voi hyvällä syyllä sanoa todelliseksi supermarjaksi. 

Marjastuskaverini Eeva-Liisa karpalossa Kuikan lammen rannalla

Karpalo on todellinen supermarja!

Aarre-lehti (8.10.2018) toteaa, että tätä kansanlääkinnän lempimarjaa on perinteisesti käytetty murskattuna vauvan suusammaksen hoitoon, juotettu vähähappoisesta vatsasta kärsiville ja annettu ensiavuksi virtsatietulehduksiin. Haavojakin karpalomehulla on puhdistettu. Karpaloa on tutkittu erityisesti vanhusten virtsatietulehdushoitojen yhteydessä. Tutkimuksissa on todettu, että karpalomehu vaikuttaa bakteerien kiinnittymiseen virtsarakon sisäpintaan ja siten estää tulehdustiloja. Em. lähde antaa myös hyviä säilömisohjeita. Karpalo on helppo säilöä. Ennen karpalot laitettiin veden kanssa pulloon ja pidettiin uppeluksissa suonsilmässä. Nyt riittää pakastaminen. Säilymisen vuoksi sokeria ei tarvita, ja karpalon sisältämä bentsoehappo toimii säilövänä aineena. Käytännöllinen tieto oli myös se, että kellarissa karpalosaavi säilyy sellaisenaan kuten puolukkakin. Karpalo auttaa myös arempia hedelmiä tai kasviksia säilymään. Puolen sentin vahvuinen kerros survottuja karpaloita esim. omenasoseen tai porkkanahillon pinnalla suojaa kuten vahakerros. (Emt.)

Vielä lokakuun puolivälissä voi poimia hyviä syönti-/syömäpuolukoita 😍

Karpalo lääkitsee, maistuu ja koristelee

Monien muiden kotimaisten marjojen lailla karpalo on kuitupitoinen, vähäkalorinen ja sisältää mm. C-vitamiinia. Muun muassa LuontoPortti.fi kirjoittaa, että aiemmin karpalomehua on käytetty lääkkeenä lievittämään mm. erilaisia tulehdustauteja, kuumetta ja happovaivoja. Kätevät emännät ja isännät valmistavat karpaloista mm. hyytelöä ja marmeladia; itse olen vain pakastanut ja käyttänyt karpaloita vaikka kiisseliin ja esim. leivonnaisten koristeluun. Kinuski-karpalojälkiruoka sopii mielestäni mm. jouluun. Kirpeän karpalon ja makean kinuskin yhdistelmä onkin mainio. Martat.fi ohjeistaa käyttämään karpaloa juomiin ja mm. vispipuuroon. Lisäksi martat.fi kirjoittaa: karpalo sisältää paljon antioksidantteina toimivia fenoliyhdisteitä, erityisesti flavonoideja. Väestötutkimuksissa flavonoidien runsaan saannin on todettu vähentävän sepelvaltimotaudin, aivohalvauksien ja keuhko -ja mahasyövän esiintyvyyttä. (Emt.) Kuten aiemmissakin päivityksissäni olen itsellenikin muistutellut, tuskin mikään marja yksinään pystyy pitämään terveyttä yllä, ruokavalion hyvän perustan on oltava kunnossa ja esim. alkoholin käytön minimissään. Lisäksi tupakan välttäminen on epäilemättä kaikille hyväksi.

Tyrnin marjat ja lehdet ovat kauniita

Karpalo hellii sydäntäkin

LuontoPortti-verkkolehti (2020) kirjoittaa: Helsingin yliopiston elintarvikekemian osastolla tutkittiin kesällä 2001, miten tehokkaasti metsämarjojen sisältämät antioksidantit kykenivät estämään “pahan” LDL-kolesterolin hapettumista eli härskiintymistä. Mustikka, mustaherukka ja vadelma estivät 97 %:sesti ja karpalo ja lakka 96 %:sesti LDL-partikkelin hapettumisen. Kolesterolin tiedetään tukkivan verisuonia vain hapettuneessa muodossaan, joten sen härskiintymisen esto pitää kolesterolin vaarattomana. Karpalouute on tehokasta myös sydän- ja verisuonitautien ehkäisyssä ja hoidossa. Myös ET-lehti (6/2015) sanoo, että pari kourallista karpaloita päivässä voi laskea verenpainetta, lisätä hyvän HDL-kolesterolin määrää ja parantaa verihiutaleiden toimintaa. Mielestäni varsin mielenkiintoinen oli Tohtori Tolosen artikkelikin (päivitetty 5.9.2016), jossa mm. todettiin, että verenohennuslääkkeenä käytetty varfariini (esim. Marevan) reagoi monen muun lääkkeen ja myös karpalon sisältämien yhdisteiden kanssa siten, että lääkkeen teho lisääntyy. Siksi karpalomehua tai -valmisteita ei suositella varfariinin käyttäjille. Ilman varfariinia karpalo ei ohenna verta.

Pohjoisamerikkalaista viljeltyä karpaloa tuodaan meille runsaasti. Oma luonnonkarpalomme korvaisi hyvinkin nämä ulkomaiset marjat. Kun puhutaan kestävästä kehityksestä ja luonnonvarojen oikeasta käytöstä, tulee vielä mieleen, kannattaako marjoja tai marjanpoimijoita tuoda lentokoneilla toiselta puolelta maapalloa. Voisi olla järkevää opastaa omaa väkeä marjanpoimintaan. (LuontoPortti-verkkolehti 9/2020.)

Tyrnin marjoja ei tarvitse välttämättä nauttia montakaan kerralla, nämä on pakastettu kahden desin pusseihin.

Tyrnitytöt ja -pojat

Pääsin poimimaan näitä C-vitamiinipitoisia supermarjoja sukulaiseni puutarhasta Savosta. Ne maistuvat raikkaan kirpakoilta, marjat aamupuuron päällä karistivat viimeisetkin unenrippeet silmistä. Muun muassa Maaseudun Tulevaisuus 8.9.2018 ja Aarre-lehti 7.9.2018 toteavat, että jo muutama marja päivässä torjuu esim. kevätväsymystä. Kypsymisen alussa marjojen C-vitamiinipitoisuus on korkeimmillaan. Tyrnissä on myös karoteeneja sekä tuntuvasti B- ja K-vitamiineja. Lisäksi tyrni sisältää muun muassa sinkkiä, mangaania, magnesiumia, natriumia ja kalsiumia. (Emt.) Aarre-lehti mainitsee tyrnin myös sydänterveelliseksi ravinnoksi. Tyrnin öljyt sisältävät arvokkaita omega-3, -6, -7- ja -9-rasvahappoja. Meilläkin on nyt Savosta saatuina kaksi pikkuruista tyrnipensaan alkua. Toivottavasti ne selviytyvät talvien yli Pielisen rannallakin. Taimet antanut tätini sanoi, että toisen taimista tulee olla tyttö ja toinen poika, mikä on välttämätöntä, jotta pensaat tuottavat marjoja. Puutarhasivustot mainitsevat, että pölytys on tyrnille välttämätön. On siis sijoitettava emipensaiden joukkoon hedekasveja. Arvailen, että jostakin tällaisesta lienee kyse tuossa pensaiden ”sukupuolessa”. Kommentoikaa, ken tietää 👍

Tästä sammaleisesta metsästä löytyi komeita suppisryppäitä! 

 Suurenmoinen suppis

Facebookin sienisivustoilta on ollut mukavaa seurata kavereiden (tänä vuonna aivan erityisen) runsaita suppis- ja kantarellisaaliita. Suppiksen satokausi on pitkä, elokuusta lumen tuloon asti. Vuosi sitten keräsimme marraskuussa Savossa suppiksia lumen keskeltä, ja ihan hyviä ne olivat. Käsiin olisi kyllä tarvinnut silloin jo lämpimät kynsikkäät tms. Parhaita satokausia lienevät kuitenkin syys- ja lokakuu. Totesin suppiksia silmäillessäni, että oli aika hankalaa huomata ruskeita pikkusuppiloita sammaleesta tai pudonneiden lehtien keskeltä, mutta kokenut sienestäjäkaverini kannusti, että kun löydät yhden, löydät monta. Huomasin omakohtaisesti, että tämä sieni kesti hyvin kuljetusta muovipussissakin ja monista muista sienistä poiketen se säilynee tarvittaessa keräämisen jälkeen jääkaapissa vuorokausiakin. 

Sieniretken saalis odottaa jatkokäsittelyä

Suppilovahvero sopii sellaisenaan paistettavaksi, pakastettavaksi ja kuivattavaksi. Muun muassa avainapteekit.fi kirjoittaa, että suppilovahverossa on runsaasti kuituja ja D-vitamiinia. Se sisältää myös kivennäisaineita, kuten rautaa, sinkkiä ja seleeniä. Sen valkuaisainekoostumus on monipuolisempi kuin useilla kasviksilla. (Emt.) Netistä löytyy runsaasti suppisruokaohjeita. Miedon makuisesta sienestä voi tehdä esim. piirakkaa, pannaria, pastaa, maustesieniä, muhennosta, keittoa tai vaikka risottoa. Suppilovahvero on nimensä mukaisesti suppilon mallinen, joten sen tunnistaa varsin helposti. Näimme karpaloreissulla melko samannäköisiä sieniä (tuoksu oli erilainen), enkä silloin arvannut, että se oli ilmeisesti kosteikkovahvero, joka on eri lähteiden mukaan suppilovahveron veroinen ruokasieni. Sitä voi myös käyttää suppilovahveron tavoin, eikä sitäkään tarvitse ryöpätä.

Hyvä lahjavinkki sienten ystävälle👍 Tässä on Iralta saamamme kuivatut tatit kauniisti pakattuina 💚

Hyvää loppusyksyä, hämäränhyssyä, lyhtyjen ja kynttilöiden tuiketta 🎃💗

Kauden tuoreet tuotteet, keventäminen ja syyskesän kohokohdat

Sana syksy kuuluu vanhoihin suomalais-ugrilaisiin sanoihin, ja sillä on vastineita aina unkarissa asti (esimerkiksi viron sügis, pohjoissaamen čakča, unkarin ősz). Merkityskin on säilynyt samana sukukielissä kautta vuosisatojen. Myös nykyisin lähinnä yhdyssanojen alkuosana käytössä oleva syys (esimerkiksi syyskuu, syysilta) on samaa lähtöä. Vuodenaikojen nimitykset kuuluvat yleisemminkin suomen kielen vanhimpiin sanoihin. (kotus.fi.)

Luonto antaa tänä vuonna erityisen runsaasti marjoja, mm. puolukoita

Inspiroiduin jälleen ruuasta ja erityisesti kotimaisesta lähiruuasta ja elokuisen päivitykseni lailla luonnonantimista. Lopuksi tässä on hieman ns. ikuisuusaiheestani, eli sellaisesta ravitsemuksesta, millä voisi koettaa välttää ylipainoa. Hävikkiruokaviikkoakin vietetään juuri nyt, eli ne vihanneslokerossa viipyilevät kasvikset voisi viimeistään nyt laittaa vaikka sosekeittoon. Maailman toista suomalaisen ruoan päivää vietettiin 4.9. Innostuin googlailemaan aiheesta, ja siitä sain inspiraatiota suunnitella syyskuun blogiani mm. tämän kauden marjoista ja muista kotoisista ruuista. Myös sydänmerkki auttaa valitsemaan kaupassa tai ravintolassa sen terveellisemmän vaihtoehdon - tekemään paremman valinnan. Tämä on hyvä juttu erityisesti silloin, kun ei ole tarpeeksi aikaa tai energiaa lukea tuoteselosteita tai ravintosisältöjä. Havaintojeni mukaan varsin usein kotimaisessa lähiruuassa, missä on kiinnitetty huomiota rasvan ja suolan määrään on tämä merkki!

Eri lähteet toteavat samaa: suomalaisessa ruoassa yhdistyvät sekä perinteet että trendikkyys, puhtaus, ekologisuus ja eettisyys. 
Kotimaisen ruuan juhlintaan voi osallistua helposti: valitaan kaupasta sinivalkoisella Hyvää Suomesta -merkillä (sillä tutulla joutsenmerkillä) merkittyjä tuotteita. Merkki pakkauksessa kertoo, että elintarvike on alkuperältään suomalainen: raaka-aineet ja työ tulevat omasta maasta, tekijät tunnetaan ja tuotantoketju tiedetään. Esimerkiksi Valio suosittelee päivän menuksi aamupalalle kauraa, kotimaisia marjoja ja suomalaisia maitotuotteita tai kehottaa kokeilemaan marjasmoothieta 🍓 Lounaalle ja päivälliselle kasviksia, sieniä, kotimaista järvikalaa sekä perunoita tai muita kotimaisia juureksia. Iltapalalle vaikkapa jugurttia ja marjoja.

Erilaisten happojen ansiosta puolukat säilyvät hyvin maakellarissa survoksena ilman sokeria ja säilöntäaineita.

Puolukka on nykyinen suosikkimarjani, ja niitä kyllä haluaa saada aina säilöönkin 😍 Se ei ole lähteiden mukaan aivan samanlainen vitamiinipommi kuin moni muu marja, ja eri lähteissä sanotaan, että toisaalta suotta se on jäänyt tutkimuksissa mustikan ja joidenkin muiden marjojen varjoon. Puolukka sisältää C- ja E-vitamiineja sekä kuituja. Puolukan C-vitamiinin, kaliumin ja kuitujen sekä siemenöljyjen yhteisvaikutus tukee sydämen toimintaa, Aarre-lehti 8.11.2019 toteaa. Puolukan säännöllinen nauttiminen vahvistaa keuhkoja mahdollisten influenssatartuntojen varalta. Puolukan tanniinit suojaavat keuhkoja ja hengitysteitä viruksilta sekä ilman karsinogeeneilta. Tässä marjassa on homeita ja viruksia tuhoavaa bentsoehappoa ja hyytelöityvää pektiiniä, mikä auttaa jopa marjaa itseään säilymään omassa liemessään. Marjan hapot suojaavat elimistöä. Ellagihappo on antioksidantti, joka suojaa soluja estämällä kasvainsoluja lisääntymästä. Puolukan lehtitee aktivoi nestekiertoa, ja sitä suositellaan (munuaisten rasittumista välttääkseen) nautittavaksi enintään kaksi desilitraa päivässä (Emt.)

Mustikat olivat yhä napakoita ja hyviä, eikä nk. syömämarjoissa satunnaiset puolukat haittaa 😋

Herukoita ja karviaisia olemme aiempien vuosien tapaan saaneet kavereiden puutarhoista, tänä vuonna tuomipihlajan marjojakin. Jo ennen vanhaan kehotettiin syömään puolukoita ja/tai karpaloita, jotta ei tulisi ”pissatauti”. Puolukkaa on perinteisesti käytetty mm. virtsaputkentulehdusten ja esim. ientulehdusten hoitoon. Karpaloretkeä olemme suunnitelleet sikäläiset suot tuntevan marjastuskaverin kanssa myöhemmin syksyllä. 
Pirjo Pärnänen osoittaa väitöstutkimuksessaan (Helsingin yliopisto), että fermentoitu puolukkamehu estää merkittävästi kielisyöpäsolujen kasvua ja leviämistä. Puolukan fenolit ja ellagihappo tekevät hyvää suoliston bakteerikannalle, ja hyvinvoivat suolistobakteerit taas parantavat vastustuskykyä. Puolukkamehua on perinteisesti käytetty rohtona myös nuhaan ja yskään (ET 18.11.2014).  Se aittaan puutiinun säilötty jäinen puolukkasurvos on silloin ennenkin tuonut talvisin niitä tärkeitä vitamiineja 👍

Saskatoon / tuomipihlaja oli tämän syksyn uusi raikas tuttavuutemme. 

Puolukka sopii paitsi sydämelle, sen on todettu tasapainottavan estrogeenitasoja, parantavan ruuansulatusvaivoja ja auttavan painonhallinnassa (emt.). Voisiko puolukka siis ehkäistä osaltaan lihomistakin? 💜Lähteiden mukaan eläinkokeet näyttävät osoittavan niin. Puolukan tiedetään mm. laskevan matala-asteista tulehdusta ja tukevan suoliston hyvinvointia. Puolukan sisältämät antioksidantit suojaavat ikääntyviä soluja, eli voisiko se olla myös eräänlainen nuoruusmarja? 💜Tampereen yliopiston farmakologian professori Eeva Moilanen kertoi mm. Anna-lehdessä, että puolukka näyttäisi estävän rasvaisen ruokavalion aiheuttamaa painon nousua ja haitallisen sisäelinrasvan kertymistä.  Moilanen sanoo, että ravitsemussuosituksiin viittaava suositus puolukkaa on 100 grammaa eli noin kaksi desilitraa päivässä. Toki marjoja voi nauttia enemmänkin. Vaikka mikään marja ei tietenkään yksin ehkäise sairauksia tai terveysongelmia, kannattaa kaikkia puhtaan luontomme marjoja syödä joka päivä. Kohdallani olen ottanut tavaksi lisätä marjoja aamupuuron päälle ja iltapalajugurttiin. 

Hehkuvan oranssista kurpitsasta on moneksi 👍

Vain mielikuvitus on rajana marjojen käytössä – jopa kosmetiikassa marjoja käytetään. Jos marjan happamuus häiritsee, maitotuotteet tuntuvat neutralisoivan kirpakkuutta. Puolukkaa voi lisätä myös smoothieihin tai tuorepuuroihin. Jos banaanista pitää, sen on todettu taittavan puolukan happamuutta esim. smoothieissa. Parhaimmat terveysvaikutukset ovat tietysti aivan tuoreeltaan nautituissa marjoissa. Olen tätä hehkuttanut ennenkin, mutta aiheellisesti nyt jälleen: kotimaiset marjat ovat terveellistä, ilmaista, ja useimmiten luomua lähiruokaa! Marjojen poiminta ja käyttö on myös ympäristöteko – kestävää kehitystä siis 👍 Lisäksi luonnossa liikkuessa mieli lepää ja kroppa saa hyödyllistä liikuntaa. 
Samettinen kurpitsakeitto syntyi keittämällä ja soseuttamalla kuorittu ja kuutioitu kurpitsa. Lisäsin tähän kevennettyyn versioon vain pätkän purjoa, pari pientä porkkanaa ja valkosipulia + timjamia, mustapippuria ja hieman soijakastiketta. Kerma- ja tuorejuusto- tai sulatejuustolisällä olisi saanut varmasti lisää hyvää makua, mutta tällä kertaa tämä oli se kevennetty versio. Keiton päälle voi ripotella kurpitsansiemeniä. Kurpitsasta syntyy saamieni vinkkien mukaan myös herkullista hilloketta puolukan kanssa tai vaikka kurpitsarisottoa. Jos Halloween-tapahtumia järjestää, tässä voisikin olla vinkkejä tarjoiluun 🎃

Kurpitsakeitosta riitti seuraavallekin ruokaverolle 😀

Pääsin ilokseni lämminhenkiseen väitösjuhlaan elokuun puolivälissä. Yhä on mukava mieli tuosta juhlasta. Painoin muistiin tarjoiluun liittyneitä asioita, mielestäni niistä voisin ottaa vinkkiä omiinkin tarjottaviin, jos vielä juhlia järjestän. Muistan, että kuusikymppisilläni olikin jotain saman suuntaista, oli paikallista tuoretta savusiikaa ja -kuhaa sekä vihannessalaatteja + marjakahvileipä jälkiruuaksi. Kenties juhlinkin vielä seuraavia tasavuosia, ja silloin voisin ottaa mallia näistä tarjottavista (toki pienimuotoisemmin). Nyt viehättää tämän juhlapöydän lailla juuri paikallisuus, kauden tuoreet tuotteet ja kotoisen luontomme antimet 💚
Jaan tässä em. juhlan päähenkilöltä kysyttyäni muutamia muistoja ihanista pöydän antimista, missä näkyi ja maistui myös keveys (mielestäni terveellisyyskin), mikä tällaiselle painoaan ja terveyttään tarkkailevalle juhlijalle sopii paremmin kuin hyvin. Niissä näkyi mielestäni myös nykytrendi, eli nk. ilmastoruoka-teema ymv. Tämä kaikki on laajemminkin nyt sydäntä lähellä, Marttojen ilmastoruokaa-kurssillekin olen menossa tämän kuun lopulla 😊 Ehkäpä kirjoitan tuon kurssin annista seuraavalla kerralla. Olen tuttavapiiristäni laajemminkin havainnut, että myös alkoholittomat juomat kasvattavat suosiotaan  juhlajuominakin. Olenkin sanonut kavereille, että näköjään voi hullutella ja rentoutua ihan yhtä hyvin ilman alkoholiakin, joten mihin niitä(kään?) turhia kaloreita sitten lopulta edes tarvitsee.

Tarjottavat juhlan karonkassa olivat kaikki paitsi paikallisista myös tämän kauden luonnontuotteista: sieniä, marjoja, paljon erilaisia kasviksia ja kuhaa lämpimänä ruokana, lisäksi maukasta graavattua siikaa sekä savumuikkuja. Tällaista suolan karttelijaa ilahdutti myös se, että liikaa suolaa ei ollut missään, ei graavikalassakaan. Kuohujuoma oli nykyistä lempijuomaani, paikallista hyvää alkoholitonta viiniä. Nyt kun on sienikausi meneillään, taidankin kokeilla sitä samettista alkukeittoa, tattikeittoa. Sen kanssa vatruskat ja hiivaton leipä sopivat todella hyvin. Leipien kera oli tarjolla mm. kalatahnaa. Jälkiruokana oli mustaherukkaherkku, jonka nimeä en osaa sanoa (tai en muista); suussa sulavaa ja raikasta se oli. Pöydässä ei ollut lihatuotteita, eikä niitä kaivannutkaan.

Näistä syntyi kasvissosekeittoa sulatejuustolisällä

Syksyn tullen kypsyvät paitsi monenlaiset marjat, herää myös halu harrastuksiin ja oppimaan. Sain ilokseni paikan seutuopiston suosittuun yksinlauluun ja joogaan. Jooga ja laulutunti ovatkin arkiviikkoni kohokohdat! ♪♫♬ Opistolta tulee noin neljän satasen lasku, mutta harrastukset maksavat. Eläkeläisalennuksia noissa ei ole. Opistolta (kuten kaikkialta muualtakin) on tullut useiden kanavien kautta kattavasti ohjeita koronan vuoksi, joten pyrin luottamaan turvallisuuteen, vaikka se pieni pelko aina ihmistenilmoilla liikkuessa takaraivossa häilyykin. JoenVolin kausikortti kympin eläkeläisalennuksella maksaa 135 euroa, ja pidän sitä varsin edullisena; sillä saa jumpata vapaasti missä vain seuran jumpassa ensi kevääseen saakka. Toivon kyllä hartaasti, ettei korona pahene, ja rajoitukset tule jälleen voimaan peruttuine ohjaustunteineen… 😳

Enolaisessa pellossa kasvoi sydänperuna - tämä ei lihota!

Myös kirjallisuuspiirimme alkaa jälleen kokoontua syyskuussa. Puolisen vuotta on tässäkin kulunut edellisestä tapaamisesta. Fernando Aramburun 664-sivuinen Äidinmaan lukeminen tuntui alussa työläältä, mutta puolivälin jälkeen se imaisi mukaansa ja kirjan lopussa henkilöitä jäi suorastaan ikävä 💑 Tämä tuhti kirja Baskimaan historiasta on syyskuisen kirjallisuuspiirimme teos. Teosta on verrattu runsaine henkilögallerioineen Tolstoin Sotaan ja rauhaan. Kirjallisuuspiirissä on antoisaa keskustella, ja oli tuossa teoksessa paljon itselleni aiemmin tuntematonta historiaakin. Kirjastosta sain nyt myös luettavakseni kirjallisuuspiirissämme myöhemmin käsiteltävän kirjan Tuula-Liina Variksen uutuusteoksen Sattunut syntymään.
Syyssesongista inspiroituneena tilasin tänään Satokausikalenterinkin vuodelle 2021, se maksoi vain 23,90 € ja toimituskulua ei tämän kampanjan aikana mennyt. Satokausikalenteri muistuttaa (toivottavasti minuakin!) sesongin kasviksista, juureksista ja hedelmistä ja antaa maustamisvinkkejä vähäsuolaisiin keitoksiini.

Karin vetämässä kirjallisuuspiirissä saa iloa elämään ja hyviä lukuvinkkejä. Sieltä sain vinkin tähän ikisuosikkiinikin, Ulla-Lena Lundbergin Jäähän 👍

Kuuntelen nykyään aika usein sauvakävellessäni puhelimen kuulokkeista esimerkiksi radio-ohjelmia tai youtubesta luentoja tai keskusteluohjelmia kulloisestakin kiinnostuksen kohteestani. Kuuntelin hiljattain Patrik Borgin asiantuntijaluentoa painonhallinnasta. Sehän se on minulle herkästi painoa kerryttävälle eräs must-juttu, mihin pitää aina vaan kiinnittää huomiota, ehkä elämäni loppuun asti. Borg nimesi kolme tärkeää (tuttua) asiaa, millä on mahdollisuus päästä pysyvään painonhallintaan, ts. saa pidettyä suunilleen saavutetussa lukemassa sen pudotetun painonsa:

1) Säännölliset ateriavälit (sitä hän painotti erityisesti)

2) Kasvisten lisäys jokapäiväiseen ruokavalioon (esim. vanha tuttu lautasmalli: ensin lautasen puolikkaalle kasviksia, sen jälkeen toiselle puolelle muu ruoka)

3) Joustavuus (ts. jos jotakin tekee kovasti mieli, sitä voi syödä, kun nuo kaksi em. kohtaa ovat kunnossa).

Minulle tuo jälkimmäinen (kohta 3) on tärkeä siinäkin mielessä, että jos määrään itselleni totaalikiellon johonkin, sitä sitten tekeekin koko ajan mieli (toisaalta mm. Borg sanoi, että useimpien kohdalla se on juuri niin). Näin käy, oli se kiellon kohde lopulta sitten ihan mitä vaan. Tiukat rajoitukset sopivat harvalle, ja jos tekee mieli vaikka suklaata tai jäätelöä, niin maltillinen määrä sitä ei vaikuta suuntaan eikä toiseen. Aiemmin olin suklaan kohdalla kai tiukempikin, eli sallin itselleni yhden tai enintään kaksi palaa tummaa suklaata iltateen kanssa. Nyt kun on elämään tullut muuta, mm. sydänlääkkeet sen iltateen yhteydessä, en jaksa olla enää niin tiukka. Yritän muistaa kuitenkin nuo kaksi em. kohtaa (1- ja 2-kohdat), niin sitten voin ostella Viipukasta leivoksia tai nauttia läheisen jäätelökioskin antimista 😋

Pyöräilylenkkien ohessa on mukavaa poiketa Ylisoutajan jäätelökioskille 🍦

Koska lihomisaihe on ollut uutisissakin esillä viime päivinä tavallistakin enemmän, tutkin myös muutamia ajankohtaisia lähteitä. Tämä aihehan on sydäntäni lähellä erityisesti ja tämän viikon uutisissa tuli lisäksi huolestuneita uutisia lasten ja nuorten lisääntyvästä ylipainoisuudesta.  Sydändiagnoosin saatuani mielsin entistäkin paremmin, että ihmedieetit ja muut kuurit eivät sovi yhteen tämän(kään) sairauden kanssa, ja painoa on pyrittävä pitämään kurissa muulla tavoin. WHO pitää ylipainon syitä hyvin tunnettuina. Niitä ovat muun muassa automaation aiheuttama lihastyön vähentyminen, kaupungistuminen sekä siirtyminen teollisesti tuotettuihin elintarvikkeisiin, jotka sisältävät paljon rasvaa ja sokeria. Niin tuttua! Uutisissa 9.9.2020 sanottiin, että myös lapsilla vääränlainen ravinto, limsa ja karkit aiheuttavat yhä lisääntyvää lihavuutta. Myös elämäntapojen muutos vähäisen liikkumisen myötä lisää lihomista. 

Elokuun kohokohtia oli myös maakuntapäivä 29.8 ja kansallispukutuuletus Taitokorttelin aitalla. Pääsin kertomaan maakunnan omasta Pielisen-Karjalan puvusta (kuva: Linnea Karkiainen)

Painonhallinnan asiantuntija professori Pertti Mustajoki puhui Terve paino ry:n tilaisuudessa Helsingissä, että lihavuudesta on tulossa vakava terveysongelma, mihin kuolee vuosittain n. 6000 ihmistä, eli enemmän kuin liikenneonnettomuuksissa 😢Mustajoki korostaa, että etenkään lapset eivät kykene tunnistamaan epäterveellisiä ruokia – vastuu on siis vanhemmilla. Suomalaisia on kannustettu monilla kampanjoilla syömään terveellisemmin, joten tiedon puutteesta tässä ei ole kyse. Pikakuurit tai muut erikoiset dieetit eivät tuo pysyviä tuloksia, sen olen huomannut omakohtaisestikin jo monina aiempina vuosikymmeninä. Jälleen palautuu mieleen sekin, kun lihoin opiskeluaikana noin 15 kiloa varsin lyhyessä ajassa. Niin ristiriitaiselta kuin se tuntuukin, sain pudotettua tuolloin kertyneet kilot lisäämällä syömistä varsin reilustikin! Päivän ruokailut koostuivat painon putoamisen vaiheessa neljästä - viidestä päivittäisestä ateriasta: aamupala, lounas, illallinen ja iltapala ja tarvittaessa välipala. Lihomisvaiheen aikana koin syöneeni huomattavastikin vähemmän, sillä säännöllisiä ruoka-aikoja ei ollut, liikunta kuittautui vajaan kilometrin pyöräilyllä yliopistolle ja kirjastoon ja välipaloja kului erityisesti rasvaisten ja sokeristen muodossa. Stressillä ja siitä johtuvilla univaikeuksilla saattoi tietysti olla oma osuutensa asiaan. Väsyneenä ja stressaantuneena ei jaksa miettiä syömisiäänkään.

Marjojen putsauksen lomassa lepäilen toisinaan laiturilla ja katselen taivaan näkymää 💗

Välillä eri keskusteluissa ns. hyvienkin hiilarien karttelu nostaa päätään, ja mm. peruna ja leipä julistetaan lihottaviksi ja siten kartettaviksi😲 Itse en tähän usko. Tuskinpa jaksan syödä hauvikasperunoita tai esim. ruisleipää niin paljoa, että niillä lihoisin. Nyt kun koetan hallita painoani (mitä se sitten lopulta onkaan?), sokeripitoiset ja rasvaiset koetan jättää vähemmälle, alkoholi ja muut energiapitoiset juomat minimiin. Eineksiä tai muuta pikaruokaa käytän mielestäni vain harvoin, mutta kahvileipiä suuni söisi kyllä hyvällä mielihalulla vaikka kuinka usein. Niissä olen koettanut pitää ns. karkkipäivän, eli kerran viikossa herkuttelen leivonnaisilla ja toisinaan pitsallakin. Välillä puolitan muhkean leivonnaisen ja syön se toisen puolikkaan seuraavana päivänä 😎 Kyläillessä ja kahvilatapaamisissa ystävien kanssa en kaloreita mieti. Tummaa suklaata otan silloin tällöin palan tiedostaen, en entiseen tapaani ohimennen ja kuin itseltänikin varkain. Tämä kuulostaa kyllä omiinkin korviini hieman hyveelliseltä, ja tunnustan, että välillä onnistun ja välillä en… Sitten vaaka antaa jälleen palautetta. Olen huomannut, että tuolla satunnaisella herkuttelulla ei ole kuitenkaan vaikutusta suuntaan eikä toiseen.  Em. lähteitä lukiessani mieleen palautui jälleen kerran myös se, että sydänsairaus ja lihavuus on huono yhdistelmä. Senkin takia lautasmallin ja säännöllisen ruokailun muistuttelu jatkuu aina vaan!

Herkullisia ja kevyitä hetkiä luonnonantimien, kauden kasvisten ja juuresten parissa! 🌱🌿🍃🍄🍅🍎🍏

Ilmaista superruokaa, terveyttä, iloa ja inspiraatiota!

Elokuu on saanut nimensä siitä, että silloin korjataan kesän satoa, eloa. Elo tarkoittaa sekä kasvavaa että korjattua tai jo puitua viljaa tai sitten itse viljankorjuuta. Viljapeltoa (useimmiten ruispeltoa) on sanottu elopelloksi. Viljan ohella myös muunlaista omaisuutta on voitu sanoa eloksi: ruokaa, tavaroita ja kotieläimiä. Pohjois-Suomessa porokarja on poroelo. Elo on johdettu vanhimpiin omaperäisiin sanoihin kuuluvasta uralilaisesta verbistä elää. (kotus.fi.)

Metsät ovat nyt täynnä terveellistä, kevyttä, herkullista ja ilmaista superruokaa!

Suomalaisen kirkko on metsä, ja etenkin koronakamppailussa monelle selviämisen keskeinen tekijä on ollut pääseminen luontoon, toteaa pappi, toimittaja ja tietokirjailija Hilkka Olkinuora Yhteishyvässä 4/2020. Metsässä liikkuessa voi myös antaa mielikuvituksensa lentää. Silmien ja mielen herkistyessä voi nähdä vaikkapa häivähdyksen metsän hiljaisista näkymättömistä olennoista 😉

Koetan kannustaa niin itseäni kuin toisiakin metsän antimien keräämiseen. Pyrin kuvailemaan tässä (joitakin lähteitä käyttäen) myös metsässä liikkumisen ja luonnonantimien nauttimisen terveyshyötyjä. 

Mustikka on supermarja ja tekee hyvää sydänterveydellekin 💓

Mustikassa on E-vitamiineja ja jonkin verran C-vitamiinia. Se on hyvä ravintokuidun lähde, parempi kuin hedelmät. Superruoaksi mustikan tekevät sen sisältämät polyfenolit, joita siinä on eniten luonnonmarjoista. Varsinkin mustikan antosyaanipitoisuus on suuri. Antosyaanien on todettu muun muussa laskevan verenpainetta, edistävän verisuonten toimintaa ja parantavan insuliiniresistenssiä (sokeri- ja rasva-aineenvaihduntaa) ja niiden terveysvaikutuksia tutkitaan edelleen ahkerasti. Mikä mielenkiintoista, mustikalla on myönteisiä vaikutuksia mahdollisesti myös muistiin, ruoansulatukseen ja silmien terveyteen. Kuivattuja mustikoita on kautta aikojen käytetty lääkkeenä vatsavaivoihinkin. (martat.fi.) Perimätiedon mukaan sitä on käytetty niin ripulin kuin ummetuksenkin hoitoon 👍

Marjoista on moneksi

Hyvä terveys -lehden (7/2020) mukaan mustikka helpottaa metabolisen oireyhtymän aiheuttamaa tulehdustilaa ja on myös hyväksi silmien terveydelle. Tänä vuonna mustikoita on runsaasti ja myös niiden laatu vaikuttaa paremmalta kuin monina muina vuosina.  Tietysti terveet elämäntavat muutenkin vaikuttavat, ja toisaalta jos muuten syö ja juo mitä ja miten sattuu, tuskin pelkästään marjoja syömällä saavuttaa merkittäviä terveyshyötyjä. Jos ruokavalion perusta on kunnossa, esim. jo parin dl:n päiväannoksella mustikoita on tutkimusten mukaan terveyshyötyjä.

Ahomansikoita, lakkoja ja villivadelmiakin on tänä kesänä ollut tavallista runsaammin

Metsiin jää ahkerastakin poimimisesta huolimatta paljon marjoja ja sieniä pilaantumaan. Jos ei itse pääse marjaan, voisi myös kysellä tutuilta, myisikö/lahjoittaisiko joku marjoja omasta runsaudestaan. Myös torilla voi marjastaa... Myyntiin kerätyistä marjoista ja sienistä kuulin radiosta hyvän puheenvuoron, jossa todettiin, että laita myyntiin vain sellaisia tuotteita, mitä itsekin ostaisit. Kuiva ja pyörivä mustikka on kuulemma parasta, mutta olen huomannut, että jos poimurilla poimii, saaliista tahtoo tulla kosteaa. Jos malttaisi poimia käsin ja perkaisi ne varovasti ja käsin rasioihin, saisi varmaan paremmin sitä pyörivää mustikkaa. Meillä on ollut hieman mutkat suoristava meininki, eli marjat on kerätty poimurilla, perattu ritilällä ja pakastettu puolen litran pusseissa.

Sienten satokausi on onneksi pitkä 👍

Korvasienet nousevat jo keväällä, kun lumi on sulanut. Sienten satokausi jatkuu myöhään syksyyn, joidenkin osalta usein lumen tuloon saakka. Marttojen nettisivuilla on laajasti tietoa sienten tunnistamisesta, valmistamisesta ja terveyshyödyistä. Marttaliiton kehittämispäällikkö Arja Hopsu-Neuvonen on todennut, että tuoreet sienet ovat kevyttä ravintoa, sillä suurin osa niiden painosta (noin 90 %) on vettä. Keveydestään huolimatta sienet pitävät nälkää, sillä niissä on yllättävän paljon kuitua.

Mennään metsään

Monet runsautta uhkuvat kuvamuistot innoittivat viime viikonloppuna suuntaamaan sienimetsään. Sienisaaliimme jäi kuitenkin varsin vaatimattomaksi (sienikuvat tässä ovat aiemmilta vuosilta).  Mustikoita sen sijaan olemme saaneet hyvin, lienee runsaat 30 litraa pakastimessa. Enpä muista koskaan aikaisemmin olleen tuollaista määrää 😀 Kiitän metsää mustikoista ja tuosta pienestäkin sienisaaliista ja toivon, että niitä vielä myöhemmin nousee meidänkin vakipaikoillemme Pielisen itärannoille. Tutut ovat kertoneet erinomaisista sienisaaliistaan mm. Liperin ja Outokummun suunnalla. Metsässä samoilu sai ajattelemaan myös sienten terveysvaikutuksia. Lähteiden mukaan on varsin runsaastikin näyttöä siitä, että monilla sienillä on suotuisia terveysvaikutuksia. Enpä tiennyt sitäkään, että penisilliinin ja erytromysiinin kaltaiset lääkkeet on eristetty sienistä. Sienissä on myös kaikkia kahdeksaa ihmiselle välttämätöntä aminohappoa, kirjoittaa mm. Maaseudun Tulevaisuus syksyllä 2017. 

Rouskut suolaan ja maakellariin

Rouskut nousevat vasta myöhemmin ja ainakin jonkin verran niitä toivoo saavansa talvisäilöön sienisalaattiaineksiksi. Kerman kanssa valmistettu suolasienisalaatti on minulle se must-jouluherkku 😋  

Ravintoaineiden lisäksi sienet sisältävät suuren määrän luonnon fyto­kemikaaleja, joilla on laaja kirjo erilaisia terveysvaikutuksia. Fytokemikaaleilla voi olla esimerkiksi immuuni­järjestelmää vahvistavia tai viruksia ja bakteereja torjuvia vaikutuksia. Sienet kiinnostavat myös syöpätutkijoita. Ihmisillä, jotka nauttivat sieniä säännöllisesti, on muuta väestöä pienempi riski sairastua syöpään, sanovat japanilaistutkijat. Keskivertosuomalainen syö kuitenkin vain noin puoli kiloa sieniä vuodessa. Marttojen Hop­su-­­­­Neuvosen mukaan tuolla määrällä ei ole suurtakaan terveydellistä merkitystä. Esimerkiksi Aasiassa sieniä syödään jopa noin 20 kiloa vuodessa henkeä kohden. (Maaseudun Tulevaisuus 9/2017.)

Sieniä ja marjoja tuoreeltaan!

Martat ohjeistavat fb:n livessä (10.8), että marjoja ja sieniä kannattaa syödä erityisesti tuoreeltaan. He myös vinkkaavat, että sellainen sieniveitsi on hyvä, minkä päässä on suti. Jos tällaista ei ole, niin sileäteräinen veitsi ja pullasuti ajavat saman asian #etämarttailu. Tänä vuonna on hyvä herkkutattisato, ja kaikki näyttää olevan aikaisessa. Suppilovahverot ja rouskut toki tulevat yleensä vasta myöhemmin. Martat varoittavat kuitenkin sappitatista, ja vaikka se ei ole myrkyllinen, jo pieni pala sitä voi pilata muuten hyvän sieniruuan. Sikurirouskua sen sijaan voi käyttää mausteenomaisestikin. Itse en ole sitä (vielä) kokeillut, mutta olen kuullut, että se antaa ruokaan mausteisen currymäisen maun. Sienipoimijavalmennuksia on tulossa Pohjois-Karjalan marttojen  ”Tulevaisuutta luonnontuotteista” -hankkeessa, ja tämä on erityisen hyödyllinen heille, jotka keräävät sieniä myyntiin. Marttojen valtakunnallinen sienipäivä on Joensuussa Marttakahvion läheisyydessä la 29.8 klo 10 - 14. 

Kuivattuja sieniä lahjaksi

FB:n martat-livessä (10.8) muistutettiin, että anna lahjaksi esim. purkillinen kuivattuja sieniä. Esimerkiksi kuivatut tatit on loistava lahjavaihtoehto. Itse sain taannoisena syksynä Savon sukulaisiltani kuivattuja mustatorvisieniä ja suppilovahveroita (kuva yllä). Edellisessä kuvassa on kyläkaverin lahjoittamat tuoreet suppilovahverot. Ystäviltä saimme kerran lahjaksi ihanaa sienijauhetta, mikä oli valmistettu kuivatuista kantarelleista. Em. lähteessä ohjeistettiin, että jos kuivuria ei ole, sieniä voi kuivattaa vaikka leivinuunin tai lattialämmityksen päällä, tai jos on jääkaapin päällä lämmin kaappi, niin voi kuivattaa sielläkin, kun laittaa kaapin oven raolleen.

Mielihyvää ja terveyttä

Metsässä liikkuminen on arkiliikuntaa parhaimmillaan: epätasaisessa maastossa liikkuminen kehittää tasapainoaistia ja lihaskuntoa. Näköaisti valpastuu sieniä etsiessä, kun niitä tähyillessä katsoo välillä lähelle ja välillä kauas. Luonnossa oleilu ja liikkuminen ovat muutenkin hyväksi aivoille ja aisteille. Luonto kohentaa mielialaa, rentouttaa ja virkistää. Uutta näkökulmaa antoi, kun kirjailija Anni Kytömäki suositteli metsä- ja sieniretkiä rakastumisensa alkuvaihetta eläville. Hän oli ollut sienimetsässä ensitreffeillä tulevan puolisonsa kanssa - ja ilmiselvästi onnellisin seurauksin 💖. Yhteisellä metsäretkellä voi olla välillä hiljaakin, vain katsella ja kuljeskella. Retken jälkeen voi rauhassa katsoa, laitettaisiinko sienet jatkossa samaan koriin, Anni Kytömäki hymyilee haastattelussa Voi Hyvin -lehdessä 6/2020.

Satumainen saniaislehto

Kaupungissa monet tärkeät ja isot jutut tuntuvat maalla jotenkin merkityksettömiltä ja maalla puolestaan moni tärkeäksi koettu kutistuukin kaupungissa pieneksi. Eräs ystäväni sanoi osuvasti, että nimenomaan kontekstissaan merkitys kirkastuu. Kaupunkioloissa jotkin asiat tuntuvat suorastaan turhilta, mutta maalla niillä on merkitystä. Siellä ymmärtää, että luonto voittaa aina ihmisen. Patiomme betonilaattojen rakosista on alkanut kasvaa sammal, kirva rei’ittää raparperiani ja myrsky kaataa puita.

Metsässä liikkuessa voi antaa mielikuvituksensa lentää. Voi alkaa miettiä myös niitä metsän hiljaisia näkymättömiä olentoja. Juttelimme ja lauloimme Nooan (5 v.) ja Lennin (3 v.) kanssa mm. menninkäisistä, peikoista ja keijuista. Heidän ikäisilleen ihmisille on aivan luonnollista, että metsässä on monenlaista elämää. Maahiset puolestaan tulivat mieleeni Joensuun Taitokorttelissa olleen näyttelyn myötä (kuva päivitykseni lopussa).

Keijut ja menninkäiset 

Kiinnostuin googlaamaan aiheesta, ja seuraavat asiat näistä salaperäisistä olennoista olen koonnut Wikipediasta 2020. Todennäköisesti palaan vielä joskus myöhemminkin näihin myyttisiin hahmoihin 😊

Menninkäinen on mytologialähteiden mukaan yksinäisillä paikoilla asustava, yleensä ihmisille suopea henkiolento. Menninkäiset mielletään usein karvaisiksi. Menninkäiset liikkuvat vain öisin, sillä ne eivät välttämättä kestä päivänvaloa. Menninkäisistä on monia erilaisia kuvauksia, mutta usein ne ovat vieraita ja outoja olentoja. Nykyajan lastentarinoissa menninkäiset esitetään yleensä herttaisina, ujoina ja mukavina olentoina. Menninkäiset asuvat usein metsässä, kaukana ihmisistä. Ne saattavat pälyillä ihmisiä ikkunan tai puunrungon takaa, tai istuskella ryhmänä kivellä ihmistä tuijottaen.

Keijukainen eli keiju on nykymerkityksessään yhteisnimitys monenlaisille pienille, siroille ja kauniille naispuolisille uskomus- ja satuolennoille, joilla on selässään hyönteismäiset siivet. Keijukaiset osaavat lentää, tanssia ja tehdä taikoja, ja ne ovat yleensä kuolemattomia. Keijujen siivet ovat esimerkiksi perhosen tai sudenkorennon siipien kaltaiset. Keiju saattaa olla osittain tai kokonaan aineeton tai sumunkaltainen. Keijujen mielipaikoiksi on usein mielletty pienet metsälammet tai järvien tyynet lahdet. Toinen niin hyönteisten kuin keijujenkin suosima paikka on kukkaketo ja tällaisia kukkaiskeijuja liikkuu etenkin kuvitustaiteen puolella. (Wikipedia 2020.)

Mytologia on kiehtovaa - sananen vielä maahisista, keijuista ja menninkäisistäkin ❤

Maahiset eli maanväki ovat pieniä, ihmisenmuotoisia olentoja, joista on paljon suomalaisia kansantarinoita. Maahiset asuvat maan alla omassa maailmassaan. Usein maahisten maailma koetaan todellisen maailman peilikuvaksi, joka voi olla jopa ylösalaisin. Maahiset voivat olla ilkikurisia. Joskus metsässä kulkija saattaa joutua maahisten lumoihin ja eksyä nurinkuriseen maailmaan, jota metsänpeitoksikin on kutsuttu. Maan väki voidaan käsittää myös taikavoimaksi, jota on maassa. Maanpäällisessä maailmassa maahiset ovat yleensä näkymättömiä.  Maahisten sanottiin olevan omissa oloissaan rauhaa rakastavia, järjestelmällisiä, siistejä ja sopuisia. (Emt.)

Ennen vanhaan uskottiin, että maanväki voi myös sairastuttaa ihmisen. Maahan kaatuva saattoi loukata maan väkeä, jolloin maanväki tartutti häneen sairauden, maan vihan. Vaarallisena pidettiin myös kuuman veden kaatamista maahisten asuinsijoille tai tarpeiden tekemistä sinne, Wikipediassa 2020 mainittiin. 

Roskien ja muiden jätteiden heittäminen luontoon (metsään tai veteen) ja muut vielä rankemmatkin ympäristörikokset voivat myös vähintäänkin mielikuvissa herättää ”maan vihan” 😠 Olen kuullut joiltakin marjastajilta, että esim. entisellä kotikylälläni tien penkoille on tänä kesänä heitetty kokonaisia roskapusseja ja muita roskia tölkkeineen ja lasipulloineen. Kenenkähän jäljiltä nekin ovat 😫 Tulee mieleen se vanha ohje, että minkä (esim. tölkit ja pullot) jaksat kantaa täytenä luontoon, jaksat kantaa takaisin tyhjänäkin. Myös savuamaan jäävät tulipaikat pitäisi sammuttaa kunnolla ennen pois lähtöään. 

Näin keijun lammen yllä 😍

Edellä oleva kuva on Lennokkaan Maahisen Sanna Soinisen taide-myyntinäyttelystä Joensuun Taitokorttelin Kauppaneuvoksen kahvilan suuresta salista. Mielikuvitusta inspiroiva luonnonväkeä ja luonnonvoimia kuvaava näyttely on avoinna elokuun ajan.

Lapset ovat kertoneet nähneensä keijun tanssivan sinihimmeässä mekossaan lammen yllä. Veden yllä liikkuva hyönteinen tai veden pinnasta illalla kohoava sumukiehkura voi näyttäytyä keijun oloisena. Ehkäpä aikuinenkin näkisi, jos hän keskittyisi katselemaan, antaisi lapsen lailla tilaa mielikuvitukselleen? Metsän tuoksut, näkymät ja äänet tuovat etenkin maalla kasvaneelle mielikuvia, joissa voi metsässä samoillessaan matkata muihin maailmoihinkin. Samalla koriin kertyy sieniä ja marjoja 🍄🍓😋

Kaunista kypsää kesää 💕🌻🍀

Kukkia, myrskyä, villivihanneksia ja kannanotto tasapuolisuuden tarpeeseen

Ihanat alppiruusut puulajipuistossa Linnunlahdella Vainoniemen huvilan lähistöllä.

Heinäkuulle en löytänyt muutamalla haulla Kotuksesta etymologiaa. Heinäkuun nimi juontunee siitä, että kesän lämpimimpänä aikana Suomessa korjataan heinä karjalle ja hevosille (Wikipedia 2020). 

Olemme olleet heinäkuun pääasiassa Vuonislahdessa, kun kumppanilla alkoi juhannukselta kuukauden kesälomansa. Kaupungissa on käyty lähinnä vain kukkienkastelu- ja pyykinpesureissuilla. Kuvasin nyt myös kaupunkiympäristön kukkia. Muun muassa alppiruusut kukkivat kesäkuun puolivälissä kauneimmillaan arboretumissa (puulajipuistossa) Linnunlahdella Vainoniemen huvilan risteyksessä.

Juhannusruusut kukkivat tänä kesänä tavallista myöhempään. Kuva on kaupunkikodin pihasta. 

Olen voinut tätä nykyä hyvinkin hyvin, silti alkukesän paahtava helle tuntui olossa jollain vaikeasti selitettävällä vähemmän mukavalla tavalla. Pitää vain koettaa muistaa ottaa rauhallisesti, se lienee tärkein muistisääntö tässä(kin) elämäntilanteessa. Stressiä olen pystynyt välttelemään hyvinkin tehokkaasti ja se näkyy mm. yöunissa. Sikeät ja katkottomat kahdeksan tunnin yöunet (pysyvänä olotilana) ovat todellista luxusta! 💝

Vahvat värit Marttalan rannassa vuorokauden vaihtuessa 6 - 7.7. 

 Sähköt olivat meillä Vuonislahdessa pisimmillään poikki kesä-heinäkuun vaihteessa n. 20 tuntia, naapurikylissä paljon pidempäänkin - jopa noin kolme vuorokautta. Edellisellä viikolla katko kesti 6 tuntia ja lyhyemmät sähkökatkot lisäksi. Tämä kesä on ollut säittensä puolesta hyvinkin erikoinen, ensin rutikuiva kausi paahtavine helteineen, sitten ennen näkemättömän rajut myrskyt ja rankkasateet 😳 Kiitollisuudella ajattelen niitä metsureita, sähköalan ammattilaisia ja mm. koneurakoitsijoita monia vuorokausia öitä myöten tehdystä vaativasta ja vaarallisestakin korjaustyöstä.

Vahvat puut kaatuivat juurineen myrskyn kourissa. Kuva Vuonislahden keskustasta. Varjo kuvaa mielestäni  varsin osuvasti ihmisen pienuutta ja voimien vähäisyyttä tuollaisessa tilanteessa 😶

 Luonto näyttää toden totta aina välillä voimansa. Vaikka pihamme tienoo oli myrskyn jäljiltä törkyisen näköinen puista katkeilleine oksineen ym., (kaikki irtonainen lenteli pitkin pihaa), pääsimme kuitenkin varsin vähällä tuosta todellisesta Raju Ilmasta ⚡ ☈. Vanha kansa sanoi, että kun ukkonen nousee ison veden esim. Pielisen yli, se on silloin todella raju. Ukkosen jyrinän ja veden kohinan jälkeen oli aina hetken ihmeen hiljaista. Aivan kuin luonto olisi kuulostellut. En ole koskaan ennen nähnyt tuossa salmellamme moisia tyrskyjä. Hetkeä ennen aallokkoa vielä uin siinä peilityynessä vedessä ilta-auringossa. Tänä kesänä olen muuten uinut jo peräti kolme kertaa, viime kesänä uinnit jäivät pientä kastautumista lukuun ottamatta väliin. Aiemminhan olen ollut mielestäni hyvinkin aktiivinen uija, mutta se loppusyksyn 2018 pysäytys teki siinä mielessä aran. Uimista ei ole kukaan kieltänyt, mutta olen vaan jostain syystä tullut araksi vedessä liikkujaksi 😔 

Marttojen yrttikurssilla opetettiin, että luonnonyrttejä voi kerätä kätevästi suodatinpusseihin 😊

Hellivänä puolena luonnolta ylistys poimulehdelle, nokkoselle ja vuohenputkelle 👍 Ei ole ihme, että poimulehdestä on niin monta myyttistäkin tarinaa, nätti se on kuin mikä pienine pisaroineen 💚 Jos haluaa kellanvihreää lankaa, poimulehti käy kuulemma värjäykseenkin. Somessa jotkut ovat kyselleet poimulehden käyttötarkoituksia. Se käynee oikeastaan mihin vain, missä miedonmakuisia villivihanneksia käytetään yleensäkin: salaatin lisäksi smoothiessä, teessä, wokissa, laatikkoruuissa tai vaikka uunikalan täytteenä. Itse en ole jälkimmäistä vielä kokeillut, mutta ehkäpä joskus. Muistelen jostain lukeneeni, että lääkekasvinakin poimulehteä on käytetty lievissä naistenvaivoissa.

Poimulehdellä tai nokkosella voi höystää munakkaankin. Tässä on poimulehteä ja sipulin ystävän suosimia kesäsipulin varsia silputtuina

Nokkosen kohdalla olen nyt pahemman kerran myöhässä, mutta onneksi sitä voi uudistaa kesän mittaan leikkaamalla kasvusto nurin, martat ohjeistavat. Sen jälkeen uutta kasvustoa voi hyödyntää kuten keväällä. Elokuussa voi kerätä nokkosen siemeniäkin. Niitä voi lisätä esimerkiksi puuron tai myslin joukkoon tai sämpylätaikinoihin, jogurttiin, smoothieen, leivän päälle, leipätaikinaan, munakkaaseen jne. Siementen käytössä samoin kuin muidenkin villikasvien käytössä on hyvä pitää välillä taukoa. Martat ohjeistavat, että ruoaksi valmistettaessa nokkoset on hyvä ensin kiehauttaa vähässä vedessä ja valuttaa ne hyvin siivilässä. Nokkosen lehtiä voi käyttää monenlaisiin ruokiin ja leivonnaisiin, keittoihin, munakkaisiin, ohukaisiin, piirakoihin ja sämpylätaikinoihin. Nokkosia voi säilöä kuivaamalla tai pakastamalla. Kuivattu nokkonen on vuohenputken lailla hyvä perusaines viherjauheeksikin 🌿. Ennen pakastamista nokkoset kiehautetaan ensin vähässä vedessä, sen jälkeen ne kaadetaan siivilään valumaan. Jäähtyneet nokkoset laitetaan pakastusrasioissa pakastimeen. Nokkosten keitinvettä voi käyttää hyödyksi monella tavalla, esimerkiksi hiusten huuhteluun ja kasvien lannoitteena. Viherpeukalo-sukulaiseni kertoi, että hän käyttää nokkosten keitinvettä kirvojen torjuntaan. (martat.fi.)

Vuohenputken lehdet ovat maukkaimmillaan pieninä. Suurempina niitä voi käyttää vaikka ruokien koristeluun

Vuohenputkea olen tänä kesänä käyttänyt lähinnä salaattina; huuhtelun jälkeen silppuan sen vaan pienemmäksi ja syön tuoreena vihreänä lisänä lämpimän ruuan ohessa. Vuohenputki on pihassamme kasvavan poimulehden lailla paitsi ilmaista ja luomua lähiruokaa, se ei kuole pois, vaikka en lannoittaisi tai kitke 😎 Yrttipenkistäni ovat hoidon puutteessa tainneet kadotakin kaikki muut paitsi ruohosipuli. Tänä keväänä sen kaveriksi istutettiin tädiltäni Vuokolta saatu raparperinjuurakko. Toivottavasti se sieltä Savon muhevasta mullasta ja viherpeukalon hellästä huomasta siirtyneenäkin viihtyy myös tämän patalaiskan kitkijän pihalla 🙏

Valkoinen akileija kukkii kaupunkikodin nurkalla

 Elokuun blogissani enemmän marjoista ja sienistä. Sen verran huhuja olen jo nyt kuullut, että lakkoja, metsämansikoita ja mustikoita tulisi tänä vuonna hyvin 😊👍 

Pinkki akileija Vuonislahden Marttalassa

Vakavammankin asian olen pyrkinyt ottamaan esille blogipäivityksissäni, yhteiskunnallisenkin, jos sellainen on mieltä askarruttanut. Tämänkertaisena hipaisuna tasapuolisuusasioita. Olen lukenut mökkioloissa niitä lehtiä, mitä yleensä tulee kaupunkireissuilla hankittua. Maija Törmänen kirjoitti Karjalaisessa 5.7.2020, että rahaa pitää liietä tasapuolisiin palveluihin myös laajoilla harvaan asutulla alueilla. Alueellisesti tasa-arvoisten palveluiden säilyttäminen on todella tärkeää. Merja Mäkisalo-Ropponen ja Seppo Eskelinen kirjoittivat heinäkuun Heilissä, että oikeudenmukainen rahoitus on turvattava Sote-maakunnassa ja suunnitteilla olevien rahoitusmallien on turvattava yhdenvertaiset palvelut kaikille. Palveluiden saatavuus on turvattava siis myös Pohjois-Karjalassa. Kyse on perustuslaillisten palveluiden turvaamisesta kaikkialla Suomessa, ja laajemmin ajatellen kyseessä on koko hyvinvointivaltion ylläpito ❤ 

Runsaina kukkivia pioneja olen kuvannut tänä kesänä paljon, mm. Joensuun ev.lut. kirkon ja Lieksan kirkon lähistöllä. Nämä vienosti tuoksuvat pinkit kaunokaiset ovat Marttalasta. 

Inspiraatiota lukemistani teksteistä sain aiheeseen, mitä olen pohtinut mielessäni paljonkin. Nämä asiat liippaavat henkilökohtaisestikin läheltä, onhan paitsi itselläni myös läheisilläni vakavia sairauksia. Nyt kun on ollut korona-rajoitusten ja kaikkien sosiaalisten harrastusten peruuntumisen vuoksi paljonkin enemmän joutoaikaa, olen seurannut somenkin kirjoittelua tavallista enemmän. Somessa esiintyy aina silloin tällöin viestiketjuja, joissa jotkut kirjoittajat kertovat, etteivät he saa terveydenhuollon palvelua tai erikoissairaanhoidon piiriin kuuluvaan sairauteensa hoitoa kohtuullisessa ajassa tai riittävästi 😢 Toisinaan näihin ketjuihin tulee viesti/viestejä, joissa joku kirjoittaja kertookin saavansa kaikki mahdolliset terveyden ja sairaanhoidot julkisella puolella nopeasti ja tehokkaasti, myös julkisen hammashoidon, fysioterapian, taksikyydit eri palveluihin jne. 😀 Hyvä tietenkin, kun/jos niin on, mutta tasapuolisuuden julkisissa palveluissa pitäisi olla  ensisijaista. Noiden kirjoitusten mukaan vaihtelua samankin sairaanhoitopiirin alueella vaikuttaisi olevan paljonkin. Minua tietävämmät voivat kuvata sitä, mistä tämä mahdollisesti johtuu. 

Sammaloituneet portaat symboloivat tässä ajattomia arvoja, vahvoja tunteita, tasapuolisuuttakin. Kuva on Enon Heposärkän hautausmaalta 12.7.2020. Hautausmailla voisin kävellä vaikka kauan, tuntikausia tai tuntemattomammassa ympäristössä vaikka koko päivän. Ympärillä henkivä historia on vahvaa ja mieli alkaa pohtia muistomerkkien alla lepäävien kohtaloita. 

Epätasa-arvoiselta tuo kaikki edellä kuvattu tuntuu todellakin, ja joku heitti somessa kysymyksen, että jospa ihmiset ovat vain kuulleet tai ymmärtäneet väärin, tai kenties jotkut äärimmillään vain kertovat asioista kärjistetysti? Tai voiko tämä johtua siitä, ettei osata ottaa yhteyttä oikeaan henkilöön/tahoon palvelua saadakseen? Vai provosoiko joku somen viestiketjujen kirjoittelua kertomalla kokemuksistaan niin, että hän on/olisi syystä tai toisesta erityisasemassa, ja jos resurssien supistuttua ns. priorisoidaan, hän kyllä menee aina vaikka jonon ohi 💪 Toki se voi antaa joissakin yhteyksissä turvaakin, jos voi ajatella olevansa jotenkin erityisasemassa. Vaikeaa tietää, miten lienee? Itse en vastauksia tiedä, herättelen vain kysymyksiä. Ymmärrän joka tapauksessa kirjoittajien epäoikeudenmukaisuuden kokemuksen, jos toisia samassa tilanteessa olevia esim. kehotetaan siirtymään vaikkapa hammashoidossa yksityiselle tmv., ja toinen kertoo saavansa julkisen palvelun aina sitä tarvitessaan. Julkiset palvelut kustannetaan yhdessä kootuilla veroeuroilla, joten palvelun pitäisi olla tasapuolista. Jotkut puhuvat siitäkin, että pitää osata vaatia 😠 Jos niin on, kuka vaatii heidän puolestaan, joilla ei ole enää voimia tai kykyä vaatia tai esim. ottaa yhteyttä niihin oikeisiin henkilöihin?

Eräs suosikkikukkani on perinteinen perenna ruskolilja, joka kukkii nyt parhaillaan myös täällä Marttalan pihassa. Tämä näkymä on Enon kirkon kiviaidan kupeelta 12.7.2020. Symboliikkaa tässäkin, kovaa ja pehmeän herkkää rinnakkain, molemmilla yhtäläinen arvo ja kauneus 💗💚💜

Rahalla saa yksityisiä palveluja tietenkin niin paljon kuin tarvitsee tai haluaa. Kaikilla ei kuitenkaan ole varaa yksityisiin palveluihin, vaikka siitä hieman yhteiskunnalta korvausta saisikin. Heitäkään ei voi moittia, jotka ajattelevat, että koska olen maksanut vuosikymmeniä veroja, minulla on oikeus julkisiin palveluihin niitä tarvitessani. Nämä asiat eivät ole toisaalta yksiselitteisiä; toisinaan hoidon saantiin voi vaikuttaa myös henkilön ikä tai se, onko hän monisairas tmv. Edellä esille ottamassani somekirjoittelussa ei kuitenkaan ollut sellaisesta kyse, vaan pikemminkin koettiin, että esim. eri alueilla asuvilla on erilaiset palvelut.

Nyt tämä kanava hiljenee taas muutamaksi viikoksi ja keskityn nauttimaan heinäkuun hehkeydestä - mitä se sitten tullessaan tuokin. Sitä samaa toivotan teille toisillekin 💕 🌸🌹🌺🌻🌼